Sympooteilla on luonnollisesti runsaasti kokemusta Välimeren matkailusta ja antiikintutkijalle raunioilla kirmailu onkin kuin päivä huvipuistossa. Toisenlainen näkökulma jääkin reippaalta antiikintutkijanalulta helposti huomioimatta. Tämän vuoksi nimimerkki T. Susiluoto on halunnut tuoda esille, millainen kokemus historiallisilla alueilla on initioimattoman näkökulmasta. Siispä: Knossos lapsen silmin.
Huhu kertoo, että Knossos, tuo Euroopan vanhin kaupunki, on lasten mielestä järin tylsä. Täytyy siis taantua lapsen tasolle, ja matkustaa Kreetalle katsomaan minolaisen kulttuurin keskusta vähän eri perspektiivistä.
Olen jälleen nelivuotias (oppimaan innokas) ja tarkastelen maailmaa metrin alempaa. Silmieni edessä avautuu hiekkaa kenttäkaupalla. Tässähän voi juosta! Ja täällä kiipeillä! Hassua, että toisissa raunioissa on värejä kuin Disneylandissa ikään ja toiset taas ihan ankean näköisiä ja rikki. Täällähän on myös riikinkukkoja, ihan kuin Korkeasaaressa. Onko täällä muitakin eläimiä?
Paljon aidattuja alueita, jonne ei saa mennä... Miksi kaikki kiva on aina kielletty? Miksi valtaistuinsalissa on kivinen vessanpönttö? Tämähän on ihan kuin Leninin mausoleumi, kävellään vain sisään ja heti ulos. Miksei näihin paikkoihin saa tutustua omaehtoisesti?
Minotaurus oli kuulemma yhdistelmä ihmistä ja miespuolista lehmää. Pallitonta mieslehmää. Härkäpäinen tyyppi siis. Epäilen tälläisen olennon olemassaoloa, miltä sen vanhemmat mahtaisivatkaan näyttää? En usko joulupukkiin, koulutuslupaukseen tai hammaskeijuunkaan. Minotaurus asui labyrintissa, ja sai sinne aina yhdeksän vuoden välein tyttöjä ja poikia leikkikaveriksi. Äiti sanoi, että jos en ole kiltisti, joudun yhtä lailla Minotauruksen kaveriksi labyrinttiin.
Turistiopas on tyhmä kun se ei selkeästi ymmärrä itse mitä selittää. Lukee vain vaivihkaa lunttilappua, eikä sitä näytä kiinnostavan koko opastaminen. En tosin minäkään ymmärrä juuri mistään mitään. Äidiltäkään on ihan turha kysyä, ei sitäkään kiinnosta. Paikan mielenkiintoisuuden aste on selvästi aikuisen omasta innostuksesta kiinni. Onneksi voin sitten aikuisena opiskella antiikin kieliä ja kulttuuria oppiakseni jotakin.
Olisinpa kuningas Minos, niin voisin tehdä meidän Pörröstä kultaisen. Se on kultainennoutaja, muttei oikeasti kultainen vaan sellainen beessi. Ja sitten myös laskisin sen härkätyypin laitumelle. Eihän kukaan voi asua labyrintissa.
Teksti: T. Susiluoto
Kuva: Wikimedia Commons (https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Reproduction_of_the_%22Ladies_in_Blue%22_fresco_MET_DP234770.jpg)
Comments