Symposion ry on lähettänyt tänään 22.1.2024 Humanistisen tiedekunnan dekaani Pirjo Hiidenmaalle oheisen kannanoton liittyen antiikin kulttuurin opetuksen tilanteeseen ja Helsingin yliopiston aikomukseen lakkauttaa opetus ja opintokokonaisuudet kesällä.
Arvoisa dekaani,
haluamme ilmaista huolemme liittyen aikomukseen lakkauttaa antiikin kulttuurin opetus ja opintokokonaisuudet Helsingin yliopistossa kesällä 2024. Tämä uudistus heikentäisi sekä klassisten kielten että muiden opiskelijoiden mahdollisuutta suorittaa hyödyllinen, työnsaannin mahdollistava, laadukas ja monipuolinen tutkinto Helsingin yliopistossa. Vuonna 2018 humanistisen tiedekunnan dekaani perusteli ilmoituksessaan klassillisen arkeologian lehtoraatin täyttämättä jättämistä sillä, että opiskelijamääriin nähden opetusresurssit oppialalla ovat erinomaiset. Tämä ei pidä enää paikkaansa, ja tilanne on käytännössä päin vastoin.
Klassillisen arkeologian lehtoraatti päätettiin olla täyttämättä vuonna 2018. Edellinen latinan professorimme eläköityi alkuvuodesta 2019, ja apulaisprofessorin tehtävään valittiin 2020 aiemmin latinan lehtoraattia hoitanut henkilö, jonka aiempaa lehtorin tehtävää ei kuitenkaan täytetty. Tämä on huomattavasti vähentänyt opetettavien kurssien määrää. Keväällä 2021 pääasiassa kreikkaa opettanut klassillisen filologian lehtori eläköityi. Tehtävää ei täytetty. Oppialamme on kärsinyt huomattavasti siitä, että kielten tai klassillisen arkeologian henkilökuntaa on kuluneiden vuosien aikana vähennetty.
Antiikin aineellista kulttuuria on opetettu Suomessa sivutoimisesti 1780-luvulta ja 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä täysipäiväisesti Oulun ja Helsingin yliopistoissa. Oulun lehtoraatti jätettiin täyttämättä viranhaltijan jäätyä eläkkeelle vuonna 2014. Siten HY oli lehtoraattinsa kautta ainoa antiikin aineellisen kulttuurin kontaktiopetusta säännöllisesti tarjoava taho Suomessa. Vuodesta 2018 antiikin kulttuuria on pystynyt opiskelemaan kahtena opintokokonaisuutena, 15 tai 30 opintopisteen laajuisena. Opintokokonaisuudet ovat kuuluneet kulttuurien osastoon, ja opetuksessa mukana olleiden projektien ja tutkijoiden monipuolisuus on ainoastaan korostanut materiaalisen kulttuurin merkitystä monelle alalle ja opintosuunnalle. Antiikin kulttuurin opetuksen lakkaaminen Helsingin yliopistossa tarkoittaisi 1700 -luvulla alkaneen opetusperinteen päättymistä koko Suomessa.
Antiikin kulttuurin opetuksen lakkautus heikentäisi HY:n mainetta, vetovoimaisuutta ja kilpailukykyä. Ellei oma yliopistomme pysty tarjoamaan laadukasta antiikin materiaalisen kulttuurin opetusta, opiskelijat hakeutuvat sen perässä muihin yliopistoihin. Vuosia jatkunut epävarmuus on vaikuttanut opiskelijoiden jaksamiseen ja opiskeluhyvinvointiin. Lakkautus vaikuttaisi myös kansainvälisten opiskelijoiden ja väitöskirjatutkijoiden halukkuuteen valita HY. Opiskelijoiden lisäksi lakkautus karkottaa myös tutkijoita ja ulkopuolista rahoitusta. Antiikintutkimuksen alalla on toiminut Helsingissä useita kansainvälisesti merkittäviä tutkimusprojekteja, kuten viimeaikaiset PapyGreek ja SpaceLaw, mikä ei olisi mahdollista ilman laadukasta perusopetusta. Antiikin kulttuurin opetus takaa arvokkaan ja työelämässä hyödyllisen tutkinnon, sekä mahdollistaa tutkimuksen jatkumisen HY:ssa myös tulevaisuudessa. On huomioitava, että tällä alalla poikkeuksellisen moni opiskelija (45.1% valmistuneista opiskelijoista vuosina 2014-2015 tehdyn selvityksen mukaan) jatkaa tohtorikoulutukseen; antiikin kulttuurin opetus näkyy siis suoraan HY:n jatko-opiskelijamäärissä ja tutkimuksessa tulevaisuudessa. Antiikin kulttuurin opetuksen jatkuminen on siis myös HY:n etujen mukaista.
Nykytilanne on kestämätön. Antiikin kulttuurin kurssit ovat olleet äärimmäisen suosittuja opiskelijoiden keskuudessa, ja opiskelijapalautteissa toistuvat toiveet opetuksen lisäämisestä ja huomiot kurssien tärkeydestä. Vähäinen opiskelijamäärä ei siis ole peruste opintokokonaisuuksien lakkauttamiselle. Henkilökunta haluaa jatkaa antiikin kulttuurin kurssien opettamista, ja puoltaa opintokokonaisuuksien säilyttämistä. Nykyistä päätöstä perustellaan muun muassa sillä, ettei opetuksen järjestämiselle ole pitkän aikavälin ratkaisua. Se on totta; järkevän ja suunnitelmallisen opetuksen pidempijänteinen järjestäminen vaatii tosiaan henkilön, jolla on riittävä substanssiosaaminen ja joka lukuvuodesta toiseen on läsnä, järjestää opetusta, ja ohjaa antiikin kulttuuriin liittyviä opinnäytteitä. Kaikkien kulttuurien ja kielten opiskelijoiden taholta kiinnostusta ja tarvetta näille on; tälläkin hetkellä esimerkiksi ohjataan antiikin materiaaliseen kulttuuriin liityviä opinnäytteitä.
Tekstit muodostavat vain murto-osan antiikintutkimuksen lähdemateriaalista. Antiikintutkimuksessa tutkitaan tuhansia vuosia kestänyttä kulttuurien kehitystä; antiikin kulttuurin opetuksen lakkauttamisella yliopisto ylläpitää klassistisia näkemyksiä kirjallisen kulttuurin paremmuudesta. Antiikin väestöstä noin 15-20% osasi lukea ja kirjoittaa; eikö jäljelle jäävän yli 80%:n kulttuuri ole yhtä tärkeää kuin kirjallinen? Suurin osa antiikin kirjallisesta kulttuurista ei edes ole kirjallisuutta, vaan piirtokirjoituksia, leimoja ja graffitoja esimerkiksi rakennuksissa, tiilissä, rahoissa ja käyttö- sekä votiiviesineissä. Tämä osoittaa, että antiikin kielten lisäksi tarvitsemme laadukasta antiikin kulttuurin opetusta, koska pelkän kielen osaaminen ei anna valmiuksia laaja-alaisesti ymmärtää ja tutkia antiikin kulttuureja ja yhteiskuntia, eli niitä konteksteja, joissa kirjallinen kultuuri on syntynyt.
Ilman antiikin kulttuurin opetusta opiskelijat jäävät vaille tietoa niistä ilmiöistä, joista ei ole kirjallista aineistoa. On myös kohtuuntonta olettaa, että opiskelijat omatoimisesti opiskelisivat antiikin kulttuurin opintoja ilman ohjausta; koska antiikin kulttuurin tuntemus on välttämätöntä työelämässä myös filologeille, lakkauttaminen johtaa tähän tai yliopiston vaihtoon. Esimerkiksi epigraafikoille ja papyrologeille materiaalisen kulttuurin tuntemus on elintärkeää. Symposion ehdottaakin ratkaisuksi, että kuuden vuoden tauon jälkeen klassillisen arkeologian lehtorin tehtävä täytetään: näin opetus saisi pitkän aikavälin vakaan ratkaisun, eikä olisi projekteista riippuvaista. Suomalainen antiikintutkimus on kansainvälisesti arvostettua ja sillä on vuosisatoja pitkä perinne. Helsingin yliopisto profiloituu kansainvälisenä huippuyliopistona, jonka yhtenä keskeisenä arvona on sivistys; antiikin kulttuurin opetus on eurooppalaisen sivistyksen keskiössä ja yksi sen kulmakivistä.
Symposion tapaisi mielellään teidät, ja keskustelisi ratkaisuvaihtoehdoista kanssanne. Vastauksenne voitte osoittaa sähköpostitse puheenjohtajallemme Sofia Vierulalle (sofia.vierula@helsinki.fi).
Symposion ry:n puolesta,
Sofia Vierula
Comments